Terveisiä Kenozeron kansallispuistosta Arhangelskin läänin länsiosasta! Alue on suomi-ugrilaisheimojen vanhaa kaskitalousalaa. 23-29.8.2009 Annika Michelson HAMK Mustialasta oli tutkimassa kansallispuiston kylien maatiaisia, niin kasveja kun kotieläimiä. Sieltä löytyy niitä runsaasti, oikeastaan pääosa kotieläimistä ja kasveista ovat vanhoja.
Valokuvia eläimistä ja kasveista: http://picasaweb.google.com/maatiaiset/KenozeroNativeAnimalsAndPlants
Yleisiä maisemakuvia alueelta http://picasaweb.google.com/annika.michelson/Kenozero2009
Valokuvilla ei näy kanoja eikä sikoja mutta niitä kyllä on alueella. Ohjelma oli tiukka ja siksi en päässyt käymään kenenkään luonna kotona nähdäkseni näitä eläimiä. Siat ovat mustia ja musta-punaisia. Heidän kuvaus vastaa pohjois-suomen sikaan joko on kuollut sukupuuttoon Suomessa. Hetkellä kehrän Kenozeron lampaitten villaa sekä testaan sen ominaisuuksia. Valokuva-albumissa näkee ensimmäiset valokuvat lampaiden villalaadusta. Onnistuin saamaan 5 erilaista laatua testaukseen. Kaksi niistä muistuttaa islantilaista villaa. Kaikki näyttää olevan erittäin hyvillä huovatusominaisuuksilla.
Kaikki kotieläimet olivat äärimmäisen kilttejä. Koirat eivät haukkuneet paljon (kaikilla oli paljon kirppuja), kävelivät yleensä ihmisten seurana kyläraitilla. Hevoset ja lehmät tulivat myös tervehtimään kuten lampaatkin. Jos taskussa löytyi leipää eläimet jäivät kauan vielä odottamaan lisää vaikka taskut olivat jo tyhjiä. Rakennuskanta on vanha.
Metsissä vilisee haltijoita ja järvillä merenneitoja. Karjanlaskeminen keväällä on tapahtuma johon osallistuu jokainen perhe ja koko kylä - sitä valmistellaan jo viikkoja etukäteen ja varsinainen päivä on täynnä taikaa. Onnistuin kirjoittamaan karjanlaskemiseen liittyvät perinteet talteen. Kylissä löytyy paljon kädentaitoja sekä osaamista metsien höytyköttöön. Luonnokasvit käytetään hyväksi eri sairauksien hoidossa, mainittiin mm. millaisia kasveja auttaa syöpään ja mitkä vauvojen punaisiin peppuihin!
Käytiin Maaselgan kylässä, harju jakaa Itämeren ja Valkoisen meren valuma-aluetta. Maaselgan järvestä vietiin soutuveneellä 5 jäven yli restauroituun vanhaan myllyyn. Kerrottiin että maanviljelijä toi myllyyn mukanaan musta kissa tai kukko joka uhrattiin. Mylly lopetti toimintansa 1970-luvulla. Viljankasvatusta alueella enää ei ole. Alueella ei ole omenapuita. Mustaherukka oli erittäin makea (ja isot marjat). Peruna kukki viime viikolla.
Matkani toteuttui Bioforsk (http://www.bioforsk.no) Norjan maatalous- ja ympäristötutkimuslaitoksen rahoituksella
Terveisiä Annika Michelson, Mustiala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti