Mietteitä Virtuaalikylän tiimoilta

Viime viikolla tuli kysely voisiko minua haastatella Virtuaalikylän tiimoilta. Sehän on suuren nostalgian paikka. Onhan siitä jo 15 vuotta, kun ensimmäiset vaiheet Virtuaalikylässä aloitetiin. En varmaankaan koskaan unohda sitä, miten innolla lähdin rakentamaan niitä viittä erilaista tilaa; karttoja, kuvia, lomakkeita..... ajatuksena oli luoda virtuaalinen maailma, jossa kaikenikäiset voivat eri tarkoituksiin tutustua maaseutuun eri tasoilla (maailmassa, eri maissa, Etelä-, Itä tai Pohjois-Suomessa, Lounais-Hämeessä, kylässä ja tilalla). Vaatimattomasti maailman joka kolkassa....

Muistan kun olin Ranskassa lomamatkalla ja kuvasin 360 periaatteella kuvia sikäläisestä maaseutuympäristöstä ja näytin Virtuaalikylää isännälle. Yhteystiedot vaihdettiin ja lupa kuvien käyttöön. Mutta siihen se tekeminen taisi siinä vaiheessä jäädä...

Virtuaalikylä on ollut elävä hanke ja sille on oma paikkansa. Miksi näin - yksinkertaisesti siksi, että sitä tehdään - yhdessä. tekeminen on kaiken a ja o. Kuinka usein suunnitellaan ja suunnitellaan ja mietitään eri näkökulmia. Esteitä on usein monia; esimerkiksi tekjänoikeudet, omistaminen, hallinta, johtaminen jne... Mutta kun lähdetään bottom up -ajatuksella tekemisen kautta siihen mikä on tarpeellista ja annetaan luovuudelle, yrittämiselle ja myös epäonnistumiselle ja kokeiluille aikaa, voi myös onnistua.

Virtuaalikylä on onnistunut. Takana on siis osaavat tekijät, jotka osaavat kuunnella tarpeita ja toteuttaa unelmia. Mutta tärkeintä on luonnollisesti ollut rahoittajien usko toimintaan ja sitä kautta järjestynyt taloudelliset kehittämisresurssit.

Virtuaalikylässä on tällä hetkellä paljon hyvää materiaalia, joka auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia, prosesseseja ja ympäristöä, jossa toimitaan. Kun verkkopalvelutr ovat kehittyneet ja julkaisuun liittyvät menetelmät ovat tulleet kaikkien ulottuville, on myös Virtuaalikylän vastattava tähän reaaliaikaisen tekemisen ja jakamisen haasteeseen. Miten yhdessä tekemistä ja jakamista viedään seuraavalle asteelle? Miten jokaisella on mahdollisuus osallistua ja samalla pitää palvelu selkeänä ja yksinkertainena ilman suurta ylläpitotyötä? Miten  tähän jatkuvan ajantaisuuden haasteeseen vastataan? Lisäksi pitää luonnollisesti kytkeä online-keskustelumahdollisuudet palveluun. Virtuaalikylän "vanhuus ja viisaus" voisi auttaa nuoria eteenpäin omilla kylän- ja maailmanpoluilla.

Keke aikkarit case-esityksenä Sulautuva opetus - Blended learning 2010 seminaarissa

Sulautuva opetus 2010 on Helsingin yliopistossa neljättä kertaa järjestettävä seminaari, jossa tarkastellaan lähiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistämistä sekä uudenlaisten opetus- ja oppimismuotojen aikaansaamaa muutosta yliopisto- ja korkeakouluopetukseen.

Seminaari koostuu yleisluennoista, sulautuvan opetuksen case -esityksistä sekä työpajoista. Tavoitteena on tarjota hyväksi havaittuja esimerkkejä ja malleja oman opetuksen kehittämiseksi sekä pohtia sulautuvan opetuksen teoriaa ja käytäntöä.

Yhtenä case-esityksenä on Hämeen ammattikorkeakoulun Biotalouden KT:n "Sulautuva opetus kestävän kehityksen oppimisessa". Esityksessä käydään läpi Kestävän kehityksen aikuistoteutusta ja erityisesti kestävän kehityksen periaatteet -opintojakson toteuttamista ja opiskelijapalautetta.

Seminaariin voi ilmoittautua 7.3 asti. Seminaarin sivut tässä.

Myöhemmin syksyllä julkaistaan myös Sulautuva opetus - Blende learning 2010 -verkkojulkaisuun, ja samainen kestävän kehityksen case on valittu myös mukaan ko. julkaisuun.

AVO - Mobiilit oppimisessa ja vuorovaikutuksessa

AVO -avoimet verkostot oppimiseen -hankkeessa on testattu erilaisia mobiilipalveluja vuoden verran. Kevään mittaan ohjelmassa on lyhyitä tietoiskuja Piloteissa syntyneistä kokemuksista ja kesäkuun alussa on vuorossa Mobiilikesäkoulu.

Lue lisää: https://wiki.hamk.fi/display/avomobiilit/Koulutukset. Sieltä löydät myös menneiden tietoiskujen tallenteet.

Verkkomietteitä joulukuussa 2009

Vuosi on 17 päivää vaille valmis. Tässä kohtaa yritän napata muutaman säikeen kiinni omasta tajunnanvirrasta ja imuroida ne tähän Biotalouden blogisivulle.
Iso läjä itselle uutta asiaa on verkkojen tiimoilta kuluneen vuoden aikana tullut. Minulle ehkä vuoden sana verkossa on ollut sosiaalinen media. Ehkä nyt jo vähän rupeaa tuo termi kirkastumaan itsellekin, että mitä se sosiaalinen media on, mutta jos joku pyytää minua määrittelemään sen, niin eipä onnistu vielä. Ehkä sitten ensi vuonna tähän aikaan. Tai sitten on jo joku muu termi syrjäyttänyt sosiaalisen median eikä kukaan enää edes muista, mikä tai mitä se oli.

Olen itse ottanut aivan viime viikkoina käyttöön uuden työkalun, Doodlen (http://www.doodle.com/) Sillä on todella kätevä hakea yhteisiä palaveri- ja tapaamisaikoja. Käypä vaikka itse kokeilemassa! Ei todellakaan vaadi isoa osaamista. Ja kielikin on se ehkä joillekin tutumpi ensimmäinen kotimainen.

Geneettisen monimuotoisuuden suojelu

Pohjoismainen geenipankki NordGen järjesti 1-2.12.2009 seminaari Genetic Recoures in Protected Areas etelä-Ruotsissa Södernåsenin kansallispuistossa. Keskusteltiin uutta käsitettä Crop Wild Relatives, kasvit joita voi jo nyt tai tulevaisuudessa, käyttää ravintona, rehuna tai lääkkeenä (hyötykasvit tai mahdolliset hyötykasvit tulevaisuudessa). Näitä on noin 85% kaikista Suomen luonnonvaraisista kasveista. Seuraavan vuoden aikana kehitetään 100 lajikkeen lyhytlista ja nostetaan asiaa esille kaikissa Pohjoismaissa ja myös Balttianmaissa. Englannissa on tästä tehty jo paljon tutkimusta mm. Birminghamin yliopistossa (tutkija Ned Maxted ym. Crop Wild Relative Conservation and Use 2008).

Södernåsenin kansallispuisto on kallioharjuineen, laaksoineen ja pöökkimetsineen hyvin kaunis kansallispuisto. Aamulla meillä oli onni nähdä yön aikana laakson korkeassa kosteudessa muodostettu jää lahoavilla oksilla. Jää näyttää hiuksilta, aivan kuten pitkiä karvoja siksi myös sen nimi ruotsiksi on håris ja englanniksi angle hair ice tai needle ice.

Uusi kirja: Skinn garvning och beredning med traditionella metoder

HAMK Mustialan kirjastoon on saapunut uusi kirja Skinn garvning och beredning med traditionella metoder. Lotta Rahme on työstänyt nahkoja kahdenkymmenen vuoden aikana perinteisillä menetelmillä. Hänen työpaja on Ruotsissa Sigtunassa. Kirjassa hän antaa runsaasti käytännön vinkkejä sekä reseptejä nahkojen parkitsemiseen. Kirja sisältää myös paljon kuvia ja piirroksia. Lotta Rahme on käynyt oppimassa käytännön työt mm. inuitien luonna sekä Kanadan intiaaneilla.

Kansainvälinen toiminta HAMK Biotaloudessa

HAMK Biotalous koordinoi jo komatta vuotta Erasmus intensiivikurssi nimeellä Rural Traditional Herigage - a tool for sustainability. Opintojakson aikana opiskelijat perehtyvät vanhoihin perinteisiin maa- ja metsätaloudessa. Opintojakso on 6 op ja toteutuu yhden lukuvuoden aikana, 20 lähipäivää josta 10 on ulkomailla ja 10 päivää Suomessa (Evo-Lepaa-Mustiala). 7-16.9.2009 toteuttui tämän lukuvuoden opintojakson ensimmäinen lähijakso Liettuassa, Kaunaksen ulkopuolella.


Opintojakson blogi: http://ruthip.wordpress.com/
Opintojakson valokuvat Liettuasta syyskuu 2009: http://picasaweb.google.com/ipruth/Lithuania716092009
Opintojakson videot: http://ruthip.vodpod.com/